I'm coming at you like a dark horse

by - 18.58

Huhhuh, pääsin kuin pääsinkin niiden kahdeksan kassin kanssa takas Lohjalle ! A little help with my friend ja sain noi raahattua tänne kolmanteen kerrokseen portaita pitkin (ei ole siis hissiä, muuten olisin sen kanssa mennyt ofc). Ootin vähän jotain muutosta täälläpäin tapahtuneen, mut eipä mitään muutosta havaittavissa. Ainoastaan lumi oli sulanut, eikä jäljellä ollut kuin pikkuplänttejä siellä täällä. Plus parkkipaikat oli melkosen tiukilla, tungin sitten oman mieleni mukaan tuon tonne.



Datailen ja kirjoittelen nyt tästä lähtien tällä uudella koneella, johon mulla on jo palanut käpy. Ei tää kone oo kamala, tää on ihan unelma (ihanan NOPEE ! Se tunne kun avaamiseen ei mee sitä kymmentä minuuttia), mut tää Windows 8-käyttöjärjestelmä... Oon onnistunu tässä jo tän päivän aikana hukkaamaan mun koulutehtäviä tän syövereihin (jotka kuitenkin löysin, thank god), kuvat meni johonkin omille teilleen myös sekä näyttö yhtäkkiä suureni. Aloittelija kun vielä oon tän kanssa, eiköhän tää tästä ala taas. Muistan, ku olin ekat päivät ton vanhankin kanssa hukassa. I miss that old computer already. :( Sillä on tunnearvoa.


Maanantaina sitten ruokakaupoille, kun jääkaapissa ei ollut muuta kuin valo. Prismassa käynnin jälkeen meille tuli koulukamujen kanssa idea, että hommataan kuntosalikortit ja aletaan oikeesti treenaamaan ! Mulla kun on vaan se muutama metri tohon koululle kävelymatkaa, niin enhän mä hirveesti mitään liikuntaa saa. Ja oon niin patalaiska, ettei lenkillekään jaksa aina vääntäytyä... Ens viikolla tän nuhan väistyessä me mennään kokeilemaan siis tuo Lohjan sali ! Maanantai-iltapäivä meni Emilian luukulla tehden kirjanpidon tehtäviä ja mutustellen tulista kanaa. Nam.




Tiistaina mä ihan tosissaan meinasin kokee henkisen romahduksen koulussa enkun tunnilla... Meidän siis pitää näiden viiden muun tehtävän lisäksi tehdä enkusta enkunkielinen raportti ja esittää se suullisesti luokan edessä. Ei tässä mitään, mutta esityksessä et saa käyttää apunasi muistiinpanoja ja jos luet suoraan lapusta/vilkaisetkaan lappuusi, tulee sulle automaattisesti ykkönen. Mie romahan, oikeesti. Mä vihaan yli kaiken luokan edessä esiintymistä, ja mä tiedän, että tuun saamaan tosta sen ykkösen, koska en pysty tohon. En vaan yksinkertaisesti pysty. Mut meen sillä asenteella sinne lätisemään, että paskanmarjat ja haistakoot jotain se opettaja ! Näytän sille.

Made by K.

Koulun jälkeen masennusfiiliksillä päätettiin kokoontua Emilian luukulle syömään ja tekemään läksyjä ja valittamaan kaikesta. Herkkuateria you might say.





Koko päivä siellä hurahtikin, ja illalla kotiin tullessani sitten rojahdinkin melkein suoraan sänkyyn. Tänään aamulla oon lukenut ihan hulluna tota elämäkertaa (oikeesti, Arska, en ymmärrä miten oot saanu 645 sivua lätistyä sun elämästäs ?! Ja oon vasta sivulla 365. Shit...) sekä potenut romahdusta taas. Liikaa koulutehtäviä, liikaa stressiä elämässä, liikaa kaikkea. Tarvitsisin tosissaan pitkän loman jossain kaukana täältä, niin sais ehkä nää ajatukset taas kasaan.

Emilian parvekkeella oli ihan mahtavat näköalat:





Lauantai, tule jo pian !

Loppuun muutamia biisejä, jotka tällä hetkellä lukeutuu soitettuihin.







You May Also Like

0 comments