Miten näen itseni ?

by - 21.35

Ihana Annieveliina oli tehnyt postausta itsetunnosta ja siitä, miten näemme itsemme. Päätin tarttua tähän tilaisuuteen, ja kertoa hieman itse tästä asiasta omien kokemusten pohjalta.

Mä myönnän, oon todella tarkka itsestä otetuista kuvista, ja liian moneen tulee tosiaan sanottua, että "hyi hirvee, poista tää jooko ?!" Olenkin niiiiin monta kuvaa poistanut itsestäni, koska "ei tää oo tarpeeks kaunis". Usein kuitenkin nämä poistetut kuvat on just niitä kuvia, missä mä näytän omalta itseltäni. Usein just mietin myös jonkun ilmeen ja kuvakulman, josta kuvan otettua näytän parhaimmalta. Vältän hymyilemistä niin, että mun hampaat näkyy, sillä mulla näkyy kuvaa toiselta puolelta otettuna ihan sairaasti ikenet, ja se on musta rumaa.


Vuosien saatossa oon kuitenkin alkanut hyväksymään mun huonojakin piirteitä. Vinot hampaat, ienhymy, hyppyrinenä, tikkujalat, kauheet kaviojalat, silmälasipäisyys... Oon saanut osani koulukiusaamisesta, joka tietenkin on jättänyt jonkinsortin arvet muhun. Kuin myös monet muut sydäntäsärkevät asiat, joita oon matkan varrella kohdannut. Usein olen niiden jälkeen ajatellut, et oon todella vähäpätöinen ja turha ihminen. Miks mulle tehdään näin, jos mukamas ajattelee toisin ? Kuitenkin nää kaikki kokemukset on vahvistanut mua ihan mielettömän paljon, enkä enää edes muistele näitä asioita surullisella vivahteella.


Tuo ylläoleva kuva on se suht normaali-Henna, jolta yleensä näytän sivuprofiilista. Tuosta näkee tuon nenänkin hyvin, se on hieman hyppyrimäinen. Sekä nuo tikkujalat. :D Hymy ei hirveen hyvin tuu esille tosta, mutta jos oltais otettu kuvaa toiselta puolelta, näkyis ne ikenetkin sieltä. Ylimmässä kuvassa jos zoomais hieman ni näkis ehkä ne. Ehkä. Ja alla perus hassuhemppeä. :D


Tällä hetkellä tykkään hirveesti mun nenästäni (vaikka se vähän hyppyrimäinen onkin), hymyilen todella usein mun iloisen luonteeni ansiosta, joten tuohon hymyynkin on jo tottunut (vaikka ne ikenet näkyy edelleen), tikkujalkoihin olen vuosien saatossa jo tottunut (vaikka jotkut niistä jaksaa välillä huomauttaakin), on kiva omistaa samankokoiset jalat kuin äidillä, jolta voikin sitten lainata tarvittaessa kenkiä kotona ollessa (vaikka nää onkin hieman epäkäytännölliset esimerkiks korkkareihin tuon jäätävän lestin takia) ja tykkään mun silmistä, sillä saan käyttää mun upeita uudehkoja silmälaseja (vaikka tää heikko näkö onkin kamala juttu).


Oon hyvin ujo, joten se luonteenpiirre mussa ärsyttää edelleen. Oon kuitenkin oppinut siitä jotenkin ulos, enkä koe itseäni enää niin ujoksi kuin vaikka kaks vuotta sitten. Uskallan ottaa enemmän riskejä ja uskallan kokeilla erilaisia juttuja epäonnistumisen pelosta huolimatta. Ujous on vaan sellainen luonteenpiirre, jonka kanssa pitää elää. Siitä voi myös oppia pikkuhiljaa ulos, jos asettaa itseään yhä enemmän erilaisiin esiintymistilaisuuksiin, kuten itse olen tässä tehnyt.


Mun itsetunto on ottanut hirveen harppauksen kohti positiivisempaa Hennaa. En oo enää se, joka istuu nurkassa yksin ja jota kiusataan ja joka ei uskalla sanoa takas. Tällä hetkellä oon enemmän kuin tyytyväinen itseeni ja omiin piirteisiini. Tykkään olla just tämmönen Henna, kun oon !

You May Also Like

2 comments

  1. Kiitos postauksesta ja mun mielestä jokainen näistä kuvista on tosi hyvä :) Näytät iloiselta ja onnelliselta! Tosi paljon jotenkin, kai sekin on vaan osa sellaista sun "perus" lookkia :) Ja kuten sanoit ja oot tehnytkin, ikävät kokemukset kannattaa kääntää voimavaroiksi ja niistä voi silloin saada irti ihan älyttömästi! Hali<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sulle ihanista sanoistasi ! <3 Mun kamutkin sanoo, että toi iloisuus on sellanen mun peruslook :D totta, suunta on vain ylöspäin ! Hali <3

      Poista