3 days to go !

by - 17.32

Enää kolme päivää, niin olemme jo Skotlannissa. Kolme päivää. Miten tää aika on mennyt näin nopeasti ? Muistan vieläkin sen, kun vuosi sitten innoissamme valitsimme eri kohteista sen mieluisimman vaihtoehdon, ja klikkailimme ja tutustuimme eri kampuksiin maailmalla. Ja nyt ollaan jo pian lähdössä maailmalle. Todella hassu ajatus.

Mä en oo ikinä ollut viikkoa kauempaa ulkomailla, joten tää tulee olee mulle hyvin erikoinen ja uusi tilanne. Neljä ja puol kuukautta yhdessä maassa, yhdessä kaupungissa. Oon tätä miettinyt tässä jo moneen kertaan, että mitenköhän mä oikeesti tuun pärjäämään. Oon meinaan sellanen ihminen, jolle iskee koti-ikävä todella helposti, vaikka oltais vaan se viikkokin oltu ulkomailla. Väistämätöntähän se on, että se iskee jossain kohtaa reissua, mutta siitäkin varmasti pääsee yli, kun keksii tekemistä tarpeeksi. :) Itkuiltakaan ei olla tässä viikon sisään vältytty, viimeksi yöllä ja tänään tais pienet kyyneleet valua.

Tässä kun oon nähnyt kamuja vielä ennen reissua, on mulle iskenyt pikkaisen haikee fiilis. Mä tosiaan tuun jättämään nää tänne, enkä nää niitä vähään aikaan ollenkaan. Varmasti tulee puhelimen ja netin kautta kuulumisia kyseltyä, mutta kasvotusten ei nähdä. Todella kummallinen ajatus. Samoin kuten vanhempienkin kanssa: oon tottunut ainakin pari kertaa kuussa viikonloppuisin viettämään aikaa niiden kanssa, ja yhtäkkiä en voikaan mennä niin helposti sinne kysymään apua ja neuvoja tai viemään pyykkikasaa pyykättäväks. En vaan sisäistä tätä. Vieläkään.

Etenkin Emiä tulee hurja ikävä, sillä meistä on kehkeytynyt tässä vuoden sisässä melkoinen tehokolmikko: jos ykskin hemmo puuttuu messistä, on todella hassua olla ja ajatella. :D Ei se vaan oo normaalia ! Kuitenkin tiedän, että Emi täällä tulee pärjäämään eikä häneltä tekemistä puutu, joten ehkä mä voin levollisin mielin hänet tänne jättää. Vaikka tuunkin itkemään siellä lentokentällä vuolaasti. Sori Emi, mä oikeesti yritän parhaani etten itkis, mut oon tosiaan tunteellinen hemmo. Kyl sä tiiät. :D

Toiseksi mun tulee ikävä tätä mun parempaa puoliskoa, jonka joudun tänne kans jättämään. Toivon ettei se oo ihan hukassa ilman mua, raukka. :D (Ja et se panostaa siihen koulunkäyntiin !!) Meiän pisin aika, jolloin ei olla nähty, on ollut joskus kaks viikkoa (joka sekin on tehnyt tiukkaa), niin vähän pelonsekaisin fiiliksin mietin, mitä tästä neljästä kuukaudesta oikeen tulee. Mut kuulemma tulee käymään tuolla (welcome ♥). Tuun aika varmasti ikävöimään niitä haleja ja pusuja ja yleistä höpsöttelyä ja nauramista sen kanssa. Enkä pysty nukkumaan sen viekussa vähään aikaan ! Ne aamut on parhaimpia, kun se vaan yhtäkkiä halii tai kun se lähtee kouluun, se huikkaa pikapusun poskelle, kun mä kuorsaan vielä (tosin mä en kuorsaa, se kuorsaa. Sry kulta, kaikel rakkaudel. :D). Iksu tulee ! ♥

Vaikka paljon on surullisia juttuja pyörinyt tässä päässä, on kyllä todella jännittävääkin ja mielenkiintoista lähteä. En oo ikinä kokenut tällasta, joten täysin uutena asiana tulee mulle. En oo ikinä käynyt Skotlannissa (tai Briteissä ylipäänsä), niin sekin tulee tutuksi maaksi. Lisäksi varmasti tuun tutustumaan uusiin ihmisiin, ja saan kivoja tuttavia. Mielenkiinnolla odotan myös niitä luentoja ja aiheita. Varmaan aika erilaista tosiaan kun tuolla meiän koulussa, pitää oikeesti panostaa siihen ymmärtämiseen, kun enkuksi (ja skottimurteella) puhuvat todennäköisesti. Varmaan sönkätään sillä skottimurteella pelkästään, kun tullaan takaisin. :D


You May Also Like

2 comments