Sad Sunday

by - 21.24

Tänään sain kuulla hieman ikäviä asioita, jotka ovat pistäneet mut pohtimaan erinäisiä juttuja tässä tän päivän aikana. Jotenkin se iskostu tosi ikävällä tavalla mun päähän, että mitä tahansa voi oikeesti sattua. Etenkin silloin, kun sitä vähiten odottaa.


Pääasiahan tässä mun mielestäni on se, että ihmisvahingoilta vältyttiin täysin. Tuuria on ollut siis liikkeellä tässä keississä. Kuitenkin tuollainen jättää jonkun pelkotilan tuonne takaraivoon leijumaan, eikä sitä välttämättä uskalla enää tehdä samanlaisia juttuja jatkossa. Niinkuin tälle henkilölle sitten kävi, tai näin hän kertoi. "Ei enää ikinä."

Tän päivän aikana ja tän tapauksen takia oon pohdiskellut, mitkä asiat oikeesti on mulle ne tärkeimmät. Musta millään materialla ei ole mitään väliä, kunhan ne tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset on siinä vierellä. Kaikki muu on toissijaista. Ne tekee mut onnelliseks, onnellisemmaks kuin mikään materia tekis. En yhdestäkään suostu luopumaan. Kuten iskä päätti silloin mun autoäksidentin jälkeen: "Autoja saa aina uusia, mut sua ei voi korvata." Sitä ihmistä ei oo missään muualla ekstrakappaletta, se on ainut laatuaan.


Enitenhän tässä harmittaa se, että mä en itse pysty tässä mitenkään auttamaan. Muuten kuin kuuntelemalla, kun toinen purkaa tuntojaan mulle. Mä niin haluaisin edes jotenkin pystyä auttamaan, mut mun kädet on sidotut tässä tilanteessa. Ärsyttää olla sellasessa tilanteessa, kun ei voi auttaa toista enempää. Toivotaan, että kuitenkin asioille saadaan vielä iloinen päätös.

You May Also Like

0 comments