Sekametelisoppa

by - 23.47

Elämä. Asia, joka on pyörinyt mun päässäni hullun lailla. Asia, johon voit joillakin päätöksilläs vaikuttaa. Asia, jonka kulkuun et voi välillä vaikuttaa ollenkaan. Elämä on.


Musta tuntuu, että tosi moni tän ikäisistä tyypeistä on jo naimisissa/kihloissa/saaneet perheenlisäystä/rakentavat omakotitaloa/etenevät urallaan/ovat saaneet elämänsä mallilleen. Ja sitten olen minä. Minä, joka ei tiedä edes suunnitelmiaan vuoden päähän. Minä, joka en ole vielä oikeastaan asettunut elämässäni. Minä, joka edelleen kiikuttelen opintotuilla, jotta pärjään. Joskus hetkittäin tulee sellasia fiiliksiä, että koska on se mun vuoro ? Koska minä saan asiani mallilleen ? Koska minä pääsen asettumaan aloilleni ja elämään loppuelämää sen toisen osapuolen kanssa ?

Mun elämä tällä hetkellä menee mielestäni erittäin hienosti: mulla on opiskelupaikka, mulla on kiva kämppä, mulla on poikaystävä, mulla on ihania ystäviä ja perhe tukemassa. Silti aika ajoittain sitä miettii, että miten sais vielä asiansa silleen mallilleen, että vois sanoa olevansa onnellinen.


Pötypuhetta ! Miksen mä voi sanoa jo nyt, että olen onnellinen ? Koska mä olen. Ihan helvetin onnellinen. That's it, I said it out loud. Nyt varmaan koko maailma taas kaatuu päälle, mutta tällä hetkellä mua ei edes kiinnosta. Mä oon tässä ja nyt erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, miksen siis nauttisi siitä täysin siemauksin vielä kun voin ? Aina sitä vaan miettii, että sitten kun olen rikas, sitten kun olen valmistunut, sitten kun omistan kämpän. Miksei sitä vois kerrankin vaihtaa tuon sitten-sanan johonkin aivan muuhun: nyt kun olen rikas muutenkin kuin rahallisesti, nyt kun olen vielä opiskelijana, nyt kun asun tässä kivassa kämpässä. Faktahan on se, että raha ei tee onnelliseks. Ne on ne ihmiset sun ympärilläs, jotka tekee sun elämästä merkityksellistä. Mietitään tätä tältä kantilta: kumpi sä haluaisit olla, rikas ja yksinäinen vai köyhä ja läheisten ihmisten ympäröimä ? Niinpä.

Elämässä tulee myös niitä hetkiä, kun joudut pakostakin etääntymään joistakin ihmisistä. Teidän elämät vaan menee auttamatta eri suuntiin, ette enää jaa kaikkea toisillenne, pidätte yhteyttä yhä harvemmin ja harvemmin. Se on sitä elämää. Oon pohtinu etenkin opiskeluajan jälkeistä elämää. Valmistun siis joulukuussa 2016. Mä oon aika varma, että mä en välttämättä tuu enää pitämään yhteyttä ihan kaikkiin näihin ihmisiin, joihin täällä tutustuin hyvin. Tottakai mä toivon että pidettäis yhteyttä, mutta oon vähän skeptinen asian suhteen. Jos mä oon jo nyt pudonnut auttamatta ihan kärryiltä jokaikisestä jutusta, niin mitäköhän se mahtaa olla sitten ens vuonna, kun muutan toiselle paikkakunnalle (todennäköisesti) ? Niinpä. :D Ja sitten kun valmistutaan, kaikki vaan hajaantuu. Kuten kävi lukion ja kauppiksen jälkeen. Karu totuus, mutta oon realisti.


Kuitenkin uskon ja toivon, että ne kaikkista tärkeimmät ihmiset säilyy mun elämässä. Kuten yllä sanoin, en tiedä edes vuoden päähän mun tarkkoja suunnitelmia, niin miksi pitäis sitten alkaa stressata turhista jutuista ? Oon todella herkkä stressaamaan kaikesta, ja tässä viimeaikoina on alkanut yhä enemmän ärsyttää tää piirre mussa. Sen vuoksi oon tietoisesti tätä yrittänyt vähentää. Koska miksi stressata sellasista asioista, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa ? Niistä pitää vaan parhaansa mukaan selviytyä. Tällä hetkellä suurin stressin aihe on tuo mun reissuni: selviänkö perille, miten se lentomatka menee, osaanko mennä oikeisiin paikkoihin, tuleeko mun matkalaukku sieltä hihnalta, onko se miekkonen siellä vastassa oikeaan aikaan. Nämäkin aiheet ovat todella mitättömiä, mutta minkäs teet kun en ole ikinä matkustanut yksin lentokoneessa.

Mutta kuten joku viisas ihminen joskus sanoi: Asioilla on tapana järjestyä. Vaikkei se tällä hetkellä siltä tuntuiskaan, niin näin se vaan on mennyt. Monet kerrat olen itsekin miettinyt, kuinka liemeen oon itseni saanut. Mutta silti, sieltä jostain pohjamudista ja syvistä vesistä, oon palannut takas pinnalle. Se vaatii omanlaista lujuutta, mutta siihen pystyy. Ihan jokainen.


Menipäs tää teksti ihan hirveeks sekametelisopaks, mut tulipahan purkauduttua sitten. Pahoitteluni tästä siis. :D

You May Also Like

2 comments

  1. Välillä on fiilis että kaikki ovat jo naimisissa ja muutenkin niin edenneitä elämässään. Loppupeleissä sillä ei ole silti mitään väliä sillä jokainen kulkee sitä omaa polkuaan:)

    http://sofiawilhelmiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, jokainen valitsee oman polkunsa ja etenee omaan tahtiinsa. :)

      Poista