Se paljon puhuttu asia: sosiaalinen media

by - 16.00

Tekstiin liittyen löytyi hyvä teksti täältä *klik*. Lisäksi nyt useissa blogeissa pyörivän Essenan videon voit katsoa täältä *klik*.

Aamu. Avaan silmät. Heti ekana otan käteen puhelimen yöpöydältä, joka on ollut koko yön latauksessa (bad habit I know). Jahas taas miljoona uutta viestiä Whatsappissa, muutama ilmoitus Facebookista, yks snäppikin tullut. Alan selaamaan niitä läpi. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus: koska mä viimeks en oo tehnyt tätä ? Ollut ilman puhelinta aamulla ? En edes muista sitä aikaa, kun en ollut heti aamusta luurissa kiinni.

Nousen, syön aamiaista. Edelleen se luuri kädessä. Scrollaan läpi Instagramin, tykkäilen monista uusista kuvista. Koulussa alan huomaamattani selailemaan taas läpi Facebookia, muutama viestikin pärähtää Whatsappiin. Pakko vastata heti. Koulusta kotiin päästessäni roikun koneella. Ekaks teen kaikki tärkeet kouluun liittyvät jutut, jonka jälkeen alan lueskelemaan ja selailemaan läpi blogeja. Kunnes on aika mennä nukkumaan. Uni ei tule. Alan pohtimaan erilaisia asioita. Kunnes se iskee tajuntaan. Koska tästä tuli tällaista ? Pitääkö meidän olla tavoitettavissa 24/7 ? Miksen mä vois pitää somevapaata aikaa, edes yhden ainoan päivän verran ? Viikon ?


Tuttu juttu ? Valitettavan usein näin siinä käy. Enkä mielestäni ole siitä pahimmasta päästä: tiedän kyllä joitakin, jotka ovat koko ajan luuri kädessä. Miksi ? Oonko mä sitten tätä vähän vanhempaa sukupolvea, jotka ei vaan yksinkertaisesti jaksa olla koko ajan se luuri kourassa, vastailemassa heti niihin viesteihin ? :D Ollessani poikaystäväni kanssa Tallinnan reissulla oli mun pakko saada kuva siitä ruoasta ja tästä nähtävyydestä ja tästä paikasta jne. Miksi ? Miksen vaan voi nauttia siitä hetkestä, pitää kerrankin sen kännykän siellä laukun pohjalla ? Turhan usein käy niin, että on pakko saada siitä tilanteesta, niistä jutuista, se yks täydellinen kuva, jonka voi sitten jakaa eteenpäin somessa. Sitten kun katselee muiden kuvia ja vertaa sitä omaansa niihin, tulee vähäpätöinen olo: "miks mä ees uhrauduin ku ei tää oo ees hyvä kuva, äh poistetaan vaan". Miksi me vertaillaan itseämme toisiin ? Ei se niiden muidenkaan elämä varmastikaan oo niin hohdokasta mitä niistä kuvista luulis. Mä veikkaisin vahvasti näin. Toisiin vertaileminen on erittäin paha tapa, koska ihmiset on kaikki erilaisia.

Kun meet syömään porukassa, tai vaan hengaat porukassa, huomaat pian olevas se ainut ihminen, joka ei kato kännykkäänsä. Kaipa sitä sitten pitää katsella seiniä sen aikaa, kunnes nää seurueen henkilöt saavat asiansa valmiiksi puhelimessaan. Oon turhan usein ollut molemmilla puolilla näistä, enkä oo mitenkään ylpee tästä. Koska viimeks mä oon hengaillut jonkun kanssa ilman sitä puhelinta ? Rehellisesti sanottuna mä en muista. Jossain vaiheessa se aina van ilmestyy mun käteen, ja huomaan selaavani taas sitä samaa Facebookin aikajanaa, jonne ei oo tullut yhtään mitään uutta viimeisen minuutin aikana. Välillä sitä vaan miettii, että kuinka turhaa oikeesti. Eikö sitä oikeesti keksi mitään muuta tekemistä ? Sulla on siinä ympärilläs ihmisiä, mikset sä sosialisoituis niiden kanssa siinä ihan konkreettisesti ilman sitä puhelinta ? Olisko se freesiä vaihtelua ?

Skotlannin jälkeen jouduin pakostakin ottamaan etäisyyttä koko someen. Kuukauden ajaks. Ja kyllä, se oikeesti ahdisti. Kun oot monta vuotta ollut siinä ajan hermolla, ja yhtäkkiä joudut ulkopuoliseksi, koska sulla ei toimi netti puhelimessas. Aluks koko ajatus pelotti mua: nyt mä jään ihan kaikesta ulkopuoliseks, koska kukaan ei ikinä soittele mulle tai laita mitään vanhanaikaista tekstiviestiä. Jossain vaiheessa mä havahduin siihen, kuinka naurettavia asioita mä ajattelen. Jos mä herranen aika jään ulkopuoliseks jostain ryhmäkeskustelusta, perhana ketä kiinnostaa ? :D Eiköhän joku aina sen selitä mulle tarvittaessa. Jossain määrin mä jopa nautin siitä, ettei puhelin piippaillut jatkuvasti uusista viesteistä tai ilmoituksista. Ja sit kun se netti alkoi taas toimimaan, hämmennyin kun koko puhelin vaan tyyliin räjähti siitä viestimäärästä. Ja arvatkaa mitä ? En edes lukenut niitä viestejä erityisemmin, mitä nyt selasin vaan silleen "joo kiva tännekin tullut viestejä". :D Musta tuntuu, et mun parisuhdekin parani siinä mun sometauon aikana, kun en ollu luurissa kiinni koko ajan. Klisee ? :D Tottakai sitä sit tuli koneella oltua, mut en mä sielläkään tavallista enemmän vietellyt aikaa. Plus olin töissä, niin siellä ei edes ehtiny välillä puhelintaan katsoakaan tauoilla.


Mä oon alkanu yhä enemmän tallentamaan tätä dokumentoitavaa matskua pelkästään mun pääkopan sisälle. Puhelin tai kamera on suht usein jäänyt vaan sinne taskun pohjalle tai laukkuun, vaikka mitä ois tapahtunu ympärillä. Oon vaan nauttinut siitä hetkestä. Ja tekee muuten hyvää ! Yks vaihtarikamumme sen tokaisi hyvin: Jos katsoo liikaa maailmaa kameran linssin kautta, ei välttämättä muista niin hyvin tapahtumia, mitä voisi muistaa ilman sitä linssiä. Viisaat sanat, joita jään usein pohdiskelemaan.

Joten ehdotankin, että välillä ootte ilman sitä puhelinta. Edes hetken verran. Tallentakaa ne muistot teidän päähänne, nauttikaa niistä.

You May Also Like

0 comments