My history of studying

by - 19.40


Tällä hetkellä yhteishaku on päällä, joten pohdiskelin myös omia opiskelujani vuosien takaa. Vaikkei sitä ehkä ihan heti tuu pohtineeksi, oon täyttämässä 25 ja oon 17 vuotta elämästäni opiskellut kokonaisuudessaan. Kuulostaa hurjalta luvulta! Kuitenkin olen niiden 17 vuoden aikana oppinut niin itsestäni kuin eri aiheista niin paljon, etten kadu hetkeäkään.

Oon jo peruskoulusta lähtien ollut hyvä koulussa, eikä oikeastaan mikään koe tuottanut mulle vaikeuksia (paitsi se matikka, miten se voikaan olla niin hankalaa?!). Peruskoulun opinto-ohjaajan kanssa jutellessani päätin hakea lukioon, sillä mulla ei ollut mitään erikoisia suunnitelmia sen peruskoulun jälkeen. En oikein vielä tiennyt, mitä alaa sitä alkais opiskelemaan. Oishan se suuri askel, kun siinä 16-vuotiaana teininä ois pitänyt päättää se oikea ala. Tämä oli suht helppo reitti mulle, sillä omat vanhempani ovat myös ylioppilaita.

Lukiosta päästessäni tuntu etten ollut sen viisaampi mitä silloin 16-vuotiaanakaan. :D Lukiossa mua kiinnostivat erityisesti teveystieto sekä psykologia, joista aloin kaavailemaan haaveammatteja itselleni. Mulle annettiin lukion jälkeen tasan kaks vaihtoehtoa: joko menet töihin tai opiskelet. Koska työpaikkaa ei kuulunut, oli keksittävä jotakin. Ja totta puhuen mua kiinnosti opiskella vielä lisää! Korkeakouluista tuli kieltävät vastaukset, ja näin ollen piti keksiä jotakin muuta. Mun isä oli käynyt kauppaopiston, joten kävin sitten siinä kauppaopiston nettisivuilla, jossa oli vielä haku päällä. Noh, ei se terveystietoa tai psykologiaa ollut, mutta miksei! Pääsin heittämällä sisään, ja aloitin siitä sitten suoraan opinnot siellä. Jos miettii nykytilannetta, niin kyllä tuo psykologia edelleen kiinnostaa, muttei välttämättä ihan ammatin muodossa!


Kauppiksessa ollessani huomasin aika äkkiä, ettei se talous- ja toimistopalvelujen ala oo sitä mun ominta alaani, jota haluaisin tehdä koko loppuelämäni. Se matikkapää kun uupui meikäläiseltä, eikä kirjanpito tai palkanlaskenta oikeestaan napannut ollenkaan. :D Vedin kuitenkin suosiolla tutkinnon loppuun, ja sain siitä itselleni ammatin. Jokaikinen ihminen jolle olen opiskeluhistoriaani valoittanut, on ihmetellyt, miksi menin lukion jälkeen amikseen enkä korkeakouluun. Hain kyllä myös korkeakouluihin (ihan random aloja, jotka tällee jälkikäteen ajateltuna ei edes olleet mun mitään lemppareita), mutten päässyt sisään. Sain kahdessa vuodessa itselleni ammatin, joka pätee lähes mihin tahansa. Fakta kun on se, ettei sillä ylioppilastodistuksella ole mitään erikoisia työkokemuksia saatu, ainakaan itse en ole. Joten miksei menis amikseen hakemaan ammatin itselleen, ja jatkaisi siitä ylöspäin? Merkonomin papereilla kun pääsee jo aika pitkälle työelämässä, eikä mulle oo ainakaan haittaa niistä ollut (päinvastoin)! Kauppiksessa ollessani aloin hahmottamaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä ja opiskella: markkinointia. Kauppiksen jälkeen en heti päässyt korkeakouluun sisään, ja vietin välipuolivuotisen töissä. Hyvä päätös siihen kohtaan, sillä kauppiksen jälkeen ei ihan heti tullut mieleen lähteä taas opiskelemaan. Lisäksi siinä puolen vuoden sisällä alkoi miettiä omaa elämää vähän enemmänkin ja huomasi, että haluaa jotakin uutta muutosta elämään. Olin asunut yksin jo jonkin aikaa, ja Turku alkoi tuntua liian tutulta paikalta. Kaipasin jotakin uutta elämään. Päätinkin hakea hieman kauemmas opiskelemaan (muistaakseni paikkakuntina olivat Turku, Lohja, Tampere ja Pori), ja sitten nappasikin Lohjalta opiskelupaikka. Eipä siinä kauaa mietitty, mitä tehdä!


Lohjan Laureassa oli erittäin kivaa opiskella! Ne kaikki amiksen ja lukion teiniangstijutut olivat jääneet taakse, ja kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. Ihanaa vaihtelua tuohon kauppiksen käytävillä kuuluneisiin kirosanoihin ja huutoihin! Tuolla koulussa huomasin sen oman intohimoni, ja se alkoi vähitellen muotoutua erilaisten kurssien ja projektien kautta. Parasta tuossa koulussa oli se, että sai tehdä oikeita työelämän projekteja eri yrityksille ja valita niistä ne, jotka oikeasti sua kiinnostivat. Kiitos Yrityslabra! Huomasinkin aika nopeasti, että markkinointi sekä viestintä ovat ne mun jutut, joita lähdin kehittämään. Parhaiten tää muotoutui vaihto-opiskelussa Skotlannissa, jossa markkinoinnin opettajamme inspiroi minua. Siinä oli ehkä yks niistä harvoista opettajista, joita kuunteli aina mielenkiinnolla! Hänen ansiostaan mun Twitterkin heräsi eloon uudella tavalla.


Tällä hetkellä juuri tradenomiksi valmistuneena olen päättänyt pitää taas hetken hengähdystaukoa ennen uusia seikkailuja. Koska olen luonteeltani tällainen ikiopiskelija joka janoaa uutta tietoa ja taitoa, olen aika varma että mut nähdään lähivuosina koulun penkillä. :D Enpä oo tässä monen vuoden aikana pitänyt minkäänlaista välivuotta opinnoista, niin se tulee kyllä nyt tarpeeseen. Mitä lähden opiskelemaan? Se selviää tulevaisuudessa!

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

I've studied almost 17 years of my life, and I'm only 25! I've learnt so much about myself and many different areas that I don't feel sorry at all. Now it's big decisions: should I study more or should I stick in work life? We'll see in the future!

You May Also Like

0 comments