About overthinking

by - 19.57



Luin Millan postauksen yliajattelun lopettamisesta, ja se pisti minut pohtimaan toden teolla. Olen itsekin erittäin kova yliajattelemaan ja ylianalysoimaan eri tilanteita ja eri asioita, joten tämä aihe on todella lähellä sydäntä! Tässä nyt kerron oman versioni omasta yliajattelemisestani, jota on tullut harrastettua jo toodella kauan.

Olen aina ollut kova stressaamaan asioista, ja suurin osa siitä stressistä johtuu erityisesti tuosta yliajattelusta. Mitä jos mä mokaan tän meidän enkun esityksen, kun alan ääntämään sanoja väärin? Pääsenköhän edes läpi, jos äännän väärin sanoja? Mitäköhän nuo muut ajattelee mun sönkköenkusta? Entä jos joudun tekemään tän esityksen uudelleen? Turhaakin turhempia ylipohtimisia, sillä jokaisesta kurssista päästiin kirkkaasti läpi ongelmitta.

Jos on tulossa jokin tapahtuma, joka mua jännittää todella paljon, alan automaattisesti ylianalysoimaan sitä tapahtumaa. Entä jos tapahtuu jotain kamalaa? Entä jos mä en viihdykään siellä? Ois noloa lähteä kesken kaiken pois! Mitä jos unohdan ottaa ne tärkeimmät tavarat mukaan? Silloin kun lensin maapallon toiselle puolelle poikaystävää tapaamaan, mun yliajatteleminen ja ylianalysoiminen meni ihan omille sfääreilleen: yliajattelin _joka_ikisen_ asian, mitä voi tapahtua sillä lentomatkalla. Mutta ehjin nahoin selvittiin kotiin asti! Tällainen yliajatteleminen ja ylianalysointi on turhaakin turhempaa, eikä edistä sitä tapahtuman hauskuutta mitenkään. Välillä ylianalysoin jopa kotiavaimia: jos hävitän ne, kuinka kauhee lasku siitä tuleekaan! En pääse kotiin, mihin mä menen? Olin töissä sellaisessa paikassa, jossa puolet väestöstä puhuu myös ruotsia suomen lisäksi, ja jännitin ihan liikaa aina sitä kassalle menoa ja niiden asiakkaiden kanssa puhumista. Kunnes huomasin, että hyvinhän se meni ja turhaan stressasin etukäteen! Kuitenkin oon aina ollut koulussa hyvä kyseisessä kielessä. Näiden asioiden kirjoittaminenkin auttaa mua huomaamaan sen, kuinka turhia tollaset yliajattelun saatokset onkaan. :D

Pointti on siis se, että analysoin tilanteita ennen kuin niitä on edes tapahtunut aiivan liikaa. Aivot käy ylikierroksilla, ja joissain tapauksissa päätän olla jopa lähtemättä mukaan kun pelkään ihan liikaa. Kuulostaa erittäin oudolta, I know. Tämän asian vuoksi myös muutama työelämän asia on jäänyt tekemättä. Pitäisi olla enemmän sellainen, että elää siinä kuuluisassa hetkessä, sanoo "yolo" ja lähtee vaan rohkeasti mukaan!


Parasta kuitenkin on se, että tähän asiaan voi itse vaikuttaa. Milla listasi omia ajatuksiaan siitä, miten yliajattelun voi lopettaa, ja kerron tässä itse omia ajatuksiani ja omakohtaisia kokemuksia siihen. Kuten Millakin omassa postauksessaan kertoi, auttaa se asiasta puhuminen. Kun jaat kavereidesi kanssa näitä yliajattelun huoliasi, huomaat aika nopeasti, että turhia ne ovat olleet jo alun alkaen! Mulle on käynyt näin vaikka kuinka monta kertaa, ja osa kavereista on ihmetellyt jopa sitä, miten tuollaisesta voi ottaa niin paljon stressiä ja kuinka sen voi noin kovin yliajatella. Viimeksi kun poikaystävälle kerroin omista yliajatteluistani, hän vaan naurahti, pudisti päätään ja kysyi miten joku voi vetää tuon noin nextille levelille. Ei ole mikään maailmanloppu! Oli kyllä ääneen sanottuna ihan oikeasti erittäin turha aihe. :D Pitää siis miettiä myös sitä, onko ne sun yliajatukset oikeasti tärkeitä vai aivan turhia.

Turha jossittelu on huono asia, kuten yllä sanoinkin: elä hetkessä! Pitää oikeasti välillä muistutella itselle se, että suurin osa niistä jossitteluista ei koskaan tapahtunutkaan ja kaikki sujui ongelmitta. Pitäis opetella sitä spontaniuutta lisää, vaikka sitä jo nyt tuleekin ihan kiitettävästi harrastettua. Ne spontaanit jutut on usein niitä parhaimpia!

Ja paras neuvo, johon olen törmännyt:


Kuva: Pinterest

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

Overthinking kills the good vibes. I've always been an overthinker and I stress about stress before there's even a stress! If I blow up this test, my life is over. I'm scared of going to the event because what if there happens something? When I traveled on the other side of the Earth by myself, my overthinking went to the next level: I really did overthought every single thing that could've happen to me. Like, c'mon why?! It went well! You should live in the moment, say yolo and go. Be more spontanious! You can share these overthinking issues with your friends and notice, how stupid those things are (happened to me). The best advice is in the last picture.

You May Also Like

2 comments

  1. Niin totta, mä aina kauhistelen mitä voi tapahtua, vaikka kaikki meneekin ihan hyvin. Kirjoitin juuri itsekin vähän samankaltaisesta asiasta, tästä olisi tullut siihen hyviä ideoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista, käynkin katsomassa myös sun postauksen aiheesta! :)

      Poista