Ja taas yksi vuosi 25-vuotiaana tuli päätökseen, ja uusi lähtee! Onhan se kivaa täyttää kolmannen kerran 25. :D Eivaan, kyllä se jo 27 tuli mittariin. Tällä kertaa en juhlistanut näitä synttäreitä millään tavalla, vaan vietin päivän Nousiaisissa läheisten kera. Tuntui, että kaikki kavereista olivat jossainpäin maailmaa pääsiäisen vietossa, joten katsotaan niitä juhlia sitten vaikka toukokuussa, kun nuo poikaystävänkin synttärit ovat lähellä!

Vuosi on ollut todella opettavainen ja mielenkiintoinen. Paljon kaikkea on tapahtunut vuoden sisällä, ja tuntuu että tahti vaan kiihtyy! Toivon myös tästä tulevasta vuodesta ihanaa ja tapahtumarikasta, paljon unelmien toteutumista sekä läheisten kanssa ajasta nauttimista yhdessä. :)

Ihanaa pääsiäistä vielä kaikille!


Happy Birthday to me! Turning 25 for the third time today (:D 27).

Meikäläinenkin on ahkeraan tehnyt vaalikoneita ja lueskellut puolueiden ajamista asioista sun muuta, mutta pikkuhiljaa alkaa jo korvista tulla ulos nämä vaalit. En tosiaankaan edelleenkään tiedä, mitä äänestän sunnuntaina. Jep, en ole vieläkään äänestänyt! Oikeastaan vaaliahdistus oli hyvä sana tälle.

Neljä vuotta sitten olin vaihdossa Skotlannissa, joten en päässyt äänestämään. Nyt aion käyttää valtaani ja äänestää. Sen kun vielä tietäis, että ketä: musta tuntuu, että omat arvot on muuttuneet niin paljon neljässä vuodessa, että tämä valinta saattaa olla hyyvin hankalaa. Jep, silloin olisin osannut sanoa, ketä äänestää. Sitten puolueen valittuasi pitää varmistaa, että juuri se sinun äänestämä hemmo pääsee sinne eduskuntaan. Ja sen pitäisi sitten olla suht nuorikin vielä.

Kääääääk.

Ja siis pakko sanoa, etten todellakaan ole politiikasta mitenkään erityisen perillä. Sen ehkä huomaa tästä tekstistäkin. Nyt kerrankin olen ottanut asioista näinkin paljon selvää, ja halunnut äänestää sitä minulle oikeaa puoluetta. Vaikka vaalikoneet tarjoaakin mitä erikoisempia puolueita ja ehdokkaita minulle..

Anyway, eiköhän tässä saada päätös tehtyä ennen sunnuntain äänestystä, ja heitetään se oikea numero siihen lappuun. Jollain tapaa myös hurjan jännää tämmöinen äänestäminen, vaikka se ei olekaan muuta kuin paperilappu johon rustaat sen numeron.

Kävitkö jo ennakkoäänestämässä, vai menetkö sunnuntaina?


Parliamentary election is here again! I have some sort of an anxiety about this already, I still have no idea who I'm going to vote. Well, maybe I'll find out that before Sunday!

Tein taannoin Sitran elämäntapatestin, josta sain tulokseksi 3500. Se on erittäin vähäinen verrattuna suomalaisten keskimääräiseen kulutukseen, mutta aina voi parantaa siitäkin paremmaksi. Suurimmat miinukset minulla olivat liikenteeseen liittyviä: omistan auton, jolla tulee tehtyä muutama kauppareissu viikossa sekä matkustettua porukoille noin kerran kuussa. Muuten kaikki vaikuttivat olevan suht hyvin.

Olen itse sellainen ihminen, joka aina kaipaa matkustelua ja sitä aurinkoa. Kuitenkin olen hyvin harvoin matkustamassa mihinkään ulkomaille, yleensä rahan puute on suurin syy tähän asiaan. Viime vuonna käytiin Kroatiassa ystäväni kanssa, sitä ennen taisin olla Japanissa vuonna 2015. Kokonaisuudessaan mun ulkomaanreissut on laskettavissa yhden käden sormilla. Kuten huomaatte, olen hyvin vähäinen reissaaja, ja Tallinnan matkatkin (jos sinne eksyy) mennään laivalla. Tämä alue on meikäläisellä siis suht hyvin kunnossa.

Olen muuttanut myös ruokailutottumuksiani, ja jättänyt lähes kokonaan maitotuotteet ruokavaliostani. Enää harvemmin tulee ostettua laktoositonta maitoakaan, ellei sitä leivontaan tarvitse jostain syystä. Olen ottanut tilalle kaurapohjaisia tuotteita: kaurakermaa käytän usein ruoanlaitossa (me ollaan molemmat hullaannuttu muuten Kaslink Aito-kaurakermoihin), syön kauravälipaloja kuten Yosan tuotteita ja kauramaitoa käytän teen joukossa töissä juodessani teetä. Kasviksia on tullut ostettua entistä enemmän, ja juurikin niitä kausituotteita.


Asumiseen en sinänsä voi vaikuttaa muuta kautta, kuin käyttämällä ekosähköä. Vuokra-asunnossa asuessa kierrätysasiatkin ovat talon puolesta jotakuinkin hallussa: ainut mitä kaipaan entisestä asunnosta on muovinkierrätyspiste. Noin muuten kierrätän lähes kaiken: pahvit, pullot, metallit, lasit, lehdet yms. Olen aina tehnyt niin ja meillä kotikotona on tehty niin, joten se ei ole ikinä ollut mulle mitenkään vaikeaa "oppia" kun on elänyt yksikseenkin. Jos jonkun uuden tähän voisi ottaa, se on biojäte: jotenkin aina oon aatellut, että se haisee ihan hirmuisen pahalle, mutta tosiaan kyllähän se normi roskiskin haisee kun sinne niitä biojätteitä laittaa. :D Lisäksi muovia voisin kierrättää, sillä varmasti tästä läheltä löytyy myös muovinkierrätyspiste. Vanhat kulahtaneet vaatteet heitän aina kierrätykseen myös, ja parempikuntoiset vaatteet jaetaan ystävien kesken Rätei ja lumpui-illassa.

Omalta osaltani voin sanoa, että hyvin pyyhkii, mutta parantamisen varaakin vielä on joissakin kohdissa. On hyvä, että tämä asia on nyt otettu esille, ja toivon että meistä jokainen alkaa miettimään niitä omia kulutustottumuksiaan. Toivon myös, että näihin tulee jotkut lainsäädännölliset jututkin, koska myös yritysten ja isompien henkilöiden tulee osallistua näihin.

Oletteko te tehneet Sitran testin, millaisia tuloksia saitte?


Global warming, serious business.

Jos saisin joka kerta euron, kun minua sanotaan hiljaiseksi ihmiseksi, olisin jo miljonääri.



Tämä tuli mieleen, kun kävimme keskusteluja yrityksessä, jossa olen tällä hetkellä töissä. Yritys toimii luovalla alalla, jonka vuoksi useat kollegani ovat todella puheliaita ja tuovat itseään esille jatkuvasti. Olen siis erityisen iso poikkeus introverttinä. Pomoni huomautti tästä asiasta, jonka vuoksi huomasin meneväni lukkoon. Taas.

Olen tunnistanut itsessäni huijarisyndrooman. Olen monta vuotta pähkäillyt sitä, miksen ole tarpeeksi rohkea enää tai uskalla tehdä erinäisiä juttuja, mene sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle. Tuntuu, että takaraivossa istuu pikku-ukkeli, joka kovaan ääneen kailottaa päässäni: "Et sä mitään osaa, oot ihan paska ihminen, älä edes yritä! Oot tuurilla päässyt tähän pisteeseen missä oot, et sä tuu onnistumaan enää!" Tämä jos jokin ajaa mut siihen pisteeseen, etten uskalla avata suutani tietyissä tilanteissa kun "jos kuitenkin nolaan itseni, kun en mä mitään oikeesti osaa." Plaah!

Muistan opiskeluaikoina, kun oikein tarkoituksella otin sellaisia projekteja, joissa piti mennä sen mukavuusalueensa ulkopuolelle: olin järjestämässä tapahtumia, joissa piti olla esillä ja juontaa esiintyjiä sisään. Jännittihän se ihan mielettömän paljon, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Miksen enää tee mitään sellaista, minne on kadonnut se Henna?


Työelämässä tämä näyttää olevan isompi juttu mitä taas yksityiselämässä, kun pitää olla esillä joka puolella nykyään. Jollei ole, sinua ei ole tyyliin olemassa. Toki yksityiselämässäkin on kummasteltu monesti, miksi olen niin "tuppisuu" ja jopa niin pitkälle asti, että ollaan haukuttu selän takana ja nimiteltykin. Enkä tarkoita pelkästään mitään yläasteaikaista kiusaamista, vaan ihan vanhemmatkin ovat tehneet tätä. Ehkä se introverttiys ja hiljaisuus sitten jotenkin korostuu just työelämässä tällä hetkellä, kun muut ympärillä on isosti esillä ja itse on siellä nurkkapöydässä itsekseen tekemässä töitään. En ole tuntenut tarvetta olla isosti esillä yrityksessä ennen tuota keskustelua, ja nyt tuntuu että pitää väkisin olla esillä tämän myötä. Miten pitää itsestään ääntä, kun ei ole tähänkään mennessä työelämässä sitä pitänyt? Ja pärjätty siitä huolimatta oikein hyvin: entisessä työpaikassa kollegat tiesivät, että olen hiljaisempi ihminen, ja siitä huolimatta pärjäsin oikein hyvin heidän menossa mukana enkä kokenut olevani huonompi mitä muut.

Kuten jokaikinen joka tuon hiljaisuus-kommentin on sanonut tuumaa jälkikäteen, ei ihminen luonteelleen mitään voi. Mun on ihan hirveen vaikeaa lähteä keskustelemaan tuntemattomien kanssa saati ilmaisemaan heille mielipiteitä tuosta vain. Mulla pitää olla jokin tutustumispinta heihin olemassa ennen, kuin alan jakamaan asioita omasta elämästäni. Hyvänä esimerkkinä työkaverini, joka sattumoisin on myös naapurini: hänen kanssaan olen tutustunut ja näen myös työn ulkopuolella. Lisäksi suurin osa ystävistäni on sellaisia persoonia, jotka ovat puheliaita ja saavat vaikka tikusta juttua halutessaan. Ihailen sellaisia ihmisiä!


Jollain tapaa tämä hiljaisuus-kommentti pitkästä aikaa lamautti minut, ja nyt sitten taas pääkopan sisällä vilisee soimauksia ja ihmettelyjä sekä sitä, mihin se spontaani ja uskalias Henna on kadonnut vuosien saatossa. Ahdistaa mennä töihin kun tietää, että on se kummajainen siellä. Onneksi on viikonloppu, ja voin vähän prosessoida näitä asioita itsekseni ja miettiä, mihin suuntaan tästä lähteä.

Olen pari vuotta sitten kirjoittanut postauksen aiheesta, joka osuu edelleen erittäin hyvin minuun ja luonteeseeni. Sen voi käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

Onko täällä muita, jotka ovat hiljaisempia ihmisiä eivätkä pidä itsestään meteliä?


They say I'm the quiet one, but nobody knows how much I speak.

Itse teen paljon töitä sosiaalisen median kanssa ja siihen liittyen. Mä rakastan sosiaalista mediaa, ja noiden digimarkkinoinnin opintojen sekä työni kautta olen nähnyt hurjat potentiaalit siihen liittyen. Omat kanavani, joissa vielä olen, ovat Facebook, Instagram, LinkedIn sekä Twitter. Haluan pysyä mukana niin työelämään (markkinointiviestintä) liittyvissä asioissa kuin myös lukea uutisia. Monet uutiset tulee luettua juurikin Twitterin kautta, josta on kehkeytynyt ajan saatossa tärkeä sovellus itselleni. Facebook on kavereiden seuraamiseen sekä erilaisia ryhmiä varten enää olemassa, Instagramista etsin insipraatiota ja tyydytän visuaalista silmääni sekä selailen seurattavieni storyja. LinkedIn on hiljattain tullut muiden rinnalle entistä tiiviimmin. Whatsapp mielletään jossain suhteesa myös sosiaaliseksi mediaksi, jossa itse kommunikoin läheisten kanssa. Snapchatin käytön olen jättänyt pois, sillä en koe sitä enää relevantiksi itselleni. Instagram Stories on jyrännyt tämän sovelluksen minulla lähes kokonaan, ja en oikeastaan edes tiedä miksi Snapchat-sovellus minulta vielä löytyy luurista.

Vaikka kaikissa eri kanavissa olenkin, olen kaikista sovelluksista ottanut ilmoitukset pois. Tuntuu, että niitä tulee päivittäin niin paljon eri tuutista, että tämän kautta pystyn välillä vähän rauhoittumaan ilman ärsykkeitä ja irtautumaan siitä puhelimesta edes hetkeksi. Olen siivoillut Instagramin seurattavia, ja poistanut sellaiset jotka eivät minua enää niin kiinnosta tai jotka eivät miellytä yksinkertaisesti. Huomasin jossain vaiheessa, että vertasin ihan hirveästi omia kuviani muiden kuviin, enkä uskaltanut enää mitään postata, "koska nämä ei oo yhtä hyviä mitä noilla muilla, ei näillä pärjää täällä, tuskin kukaan edes tykkää". Edelleen tulee välillä sellaisia hetkiä, kun mietin näitä samoja juttuja, mutta kyllä minä sen kuitenkin postaan siitä huolimatta. Koko some-maailma on mennyt tosi kiiltokuvamaiseksi, ja se kaipailisi minusta sellaista aitoa meininkiä. Ehkä minä sitten välitän sellaista omalla tililläni? :D


Olen monesti pitänyt pieniä breikkejä somesta, enkä koe missanneeni mitään. Joskus nuorempana olisin ollut tuollaisessa tilanteessa ihan paineissa juurikin siitä, että missaan jotakin elintärkeää tai että kaverit tekee suunnitelmia ilman minua. Muistan, kun hengasin poikaystäväni kanssa ja tiesin ystävieni näkevän toisiaan kun he Whatsappissa juttelivat, että harmitti se että missaan taas kaikki jutut mitä he tekevät. Termi FOMO kuvastaa juurikin tätä, ja monesti koin näitä FOMO-fiiliksiä opiskeluaikoinani kun en päässyt ihan jokaiseen kissanristiäiseen mitä pidettiin tai huomasin jonkin some-tilin kautta, että jotkut kavereista näkivät ilman minua.

Nykyään meno on tosiaan ihan toisenlaista, ja usein saatan katsoa omat some-tilini läpi vasta illalla kotiin tullessani. Aamulla ensimmäisenä ei ole puhelin kädessä, ja julkisilla liikkuessanikin pidän usein puhelimeni visusti laukussa koko matkan. En koe missanneeni mitään tärkeää!

Olisiko se siis hirveää, jos et ehtisikään sen 24 tunnin aikarajan aikana katsomaan niitä Instagram Storyja tai Snapchatia?


Thoughts about social media. And me on the phone every day (not). :D