Ruissin saldo: palanut nenä, rusketusrajat, kipeet jalat, pölyiset kengät ja reppu, kurkku käheenä, nuhaa, mahtavaa musaa, mielettömän upee fiilis, hyvä seura ja mahti meno.
Ruisrock 2018 oli taas mieletön, kuten jokaisena vuonna minä oon siellä käynyt. Miten se voikin olla niin, että saadaan aina näille festareille ne aurinkoisimmat kelit koko kesänä? Tai ehkä se on vaan tuo Turku joka vetää aurinkoa puoleensa! ♥
Asuina tänä vuonna toimivat mekot. Kyllä, mekot! Ne oli helppo laittaa päälle, niiden kanssa ei tullut hirveän kuuma ja niiden päälle sai tarvittaessa lisättyä vaatetta päälle, jos kylmyys yllätti. Varsinkin lauantai-iltana se yllätti meidät, ja olinkin tyytyväinen siihen, että olin ottanut mukaan mun takin, hupparin sekä legginsit. Mitä meidän repuista ei löytynyt, sitä ei tarvittukaan! :D
Puhelinkuvia tuli otettua jonkin verran, mutta ei mitenkään suurta määrää tänä vuonna. Taisin keskittyä ihan kuuntelemiseen kuvien napsimisen sijaan. :D Tottakai Sunrise Avenuesta oli pakko räpsäistä vähän enempi kuvia, mutta noin muuten saldo jäi suht vähäiseksi. Oon muuten vuodesta 2006 fanittanut kyseistä bändiä, kun joululahjaksi pyysin varta vasten sitä "On the way to wonderland - gold edition" -albumia. Painotin vielä porukoille sitä _gold_edition_-juttua, kun siinä oli se yks lisäbiisi. Sitä sitten muuten popitettiin niin, että levyn kansi meni jopa rikki. Sellasta fanitusta Henna 12v. on harrastanut. :D Mut oli siistiä nähdä nää jäbät livenä, vaikka vanhaa tuotantoa kaipailin tähän esitykseen enempi!
Tunnelma Ruississa on aina omaa laatuaan, ja meilläkin oli niin kiva porukka kasassa, että mukavasti meni päivät ja esitykset. Kiitän siis suuresti seuruettamme, ja otetaan toki uusiksi! ;)
Kuinka moni oli Ruississa tänä vuonna?
Ruisrock 2018, as amazing as previous festivals. ♥
