Jännitystä päivään !

14.3.13

Huhheijaa, tänään oli kyllä jännitystä kerrakseen.

Puoli kahden aikaan meikäläinen suuntasi LähiTapiolan toimistotiloista kohti Turun sataman Hotelli Seaportia ja Lidlin työhaastattelua. Aattelin eka, että se olis lyhyt ja siellä haastateltais yks kerrallaa, mutta väärässä olin kummastakin... Haastattelu tehtiin ryhmähaastatteluna ja kesti puoltoista tuntia. (Kuka on muka ollu jossain työhaastattelussa niin kauan ?! Minä nyt sitten....) Mua ärsytti se haastattelijamies, kun koko ajan keskeytti puheen kun yritti vastailla hänen kysymyksiin ja vähätteli vielä niitä vastauksia, "ei tollasia voi sanoo, liian perus". No minkäs minä sille voin, että satun olemaan reipas ja positiivinen ihminen ?!!? Olisko pitäny sitten sanoa että täys paska työntekijä ?! Olis ainaki ollu erilainen vastaus ku muilla... Mulle tuli muutenkin siellä ihan hirveen ala-arvoinen olo, kun melkein jokaikinen niistä viidestätoista tyypistä oli Turun yliopistossa opiskelemassa... (Mitä ne siellä teki ?!? :D)

Kotimatkalla sitten sattu vähä huonommin. Auto lähti lapasesta, ja pyörähti ympäri kylki edellä suoraan viereiselle pellolle, jossa oli muuten ihan tajuttomasti lunta. Mä en ees enää muista mikä sen sai lähtemään noin hirveen kamalasti käsistä, mut viimeisin muistikuva oli vaan se, että olin siinä sitten loukussa autossa ja kuskin ikkunasta näky vaan lunta... Olin aivan paniikissa ja soittanut heti ekana iskälle. Ei vastausta. Sitten äipälle. Ei vastausta. Olin ihan pakokauhusta kankea ja parkusin ku viimistä päivää, ja soitin mammalle sitten, koska tiesin pappalla olevan traktori. Joka sitten sattu JUST TÄNÄÄN olemaan meiän iskällä lainassa.... Soitin toisen kerran äidille, ja parkusin sille sitten. Äiti pelästy toden teolla, mutta sanoin ettei mulle käyny mitenkään, auto vaan ehkä kärsi.



Pappa sitten tuli ja pääsin lämpimään autoon istumaan. Iskä tuli traktorilla ja ne alko hinaamaan tota autoa tuolta ojasta/pellolta/penkasta. Varmaan viis autoa meni ohi, ja jokainen kysy voivatko olla avuksi. Jouduin kuitenkin kieltäytymään, sillä apua oli jo siinä vaiheessa tulossa. Mutta jotenkin sydäntälämmittävää tuollainen maalaisseudun avuliaisuus. Tosin mä tiedän, että nyt täällä kiertää juoru, että valosen plikka päätti sitten ojaan ajella kauniina torstai-iltana. Ihan sama. :D

Jälkeenpäin kun katseltiin pappan kanssa mistä olin sinne ojaan mennyt, huomasin, että olin nipin napin mennyt ohi ojan vieressä olevan sähkötolpan sekä vesijohtotolpan. Jos olisin siihen sähkötolppaan pamauttanut, mä en olis tässä. Viidestä sentistä kiinni... Edelleen menee kylmät väreet. Mulla oli ihan hitonmoinen tuuri matkassa, ja vaikka en hirveen uskovainen ookkaan, ni mä miellän tän sillä, että mun mummi oli mun suojelusenkelinä. Muuten mä olisin mennyt sitä tolppaa päin.


Autosta meni ryttyyn tää monta kertaa kärsinyt rekisterikilpi, muuten ei taas yhtään mitään näkyvää tuhoa. Mä en ymmärrä, miten mä aina saan sen tilanteen pelastettua silleen, ettei autolle käy mitenkään... Miten mä oon oikein sitä autoa siinä ohjannu... :D Mut sen voin kertoa, että tilannenopeus oli melko kohdillaan, muistan just hiljentäneeni tohon mutkaan. Thank God for that !

Näistä tunnelmista viikonlopun viettoon, toivon mukaan ei tämmösiä tilanteita enää tuu. Jestas, lotto vetämään vaan nyt sitten !

P.s. Huomenna saan kaakkua tuolla töissä, koska toisesta konttorista muuttaa populaa tohon toimistoon. Sen lisäks työharjoittelusta vastaava opettajani tulee työpaikalle, ja saavat nää työkaverit arvioida mut. Mua pelottaa ihan hirveesti, mut toivon silmät ja sormet ja varpaat ristissä, että edes kakkonen tulis ! We'll see about that tomorrow...

Ennen jännityksiä ! :D

You Might Also Like

0 comments

Popular Posts

Recommendation

Doing good

Ootteko te tienneet tällaisesta jyväskyläläisestä yrityksestä kuin RIVA Clothing ? Mä törmäsin tuohon Norppa-huppariin some...

Exchange blog from Scotland