Gotta love Scotland

28.4.15

Hellurei täältä sateisesta Skotlannista ! Just äsken sato rakeita, sitä ennen vettä ja sitä ennen paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Tällaista tää säätila täällä sitten on, pikkasen vaihtelevaa sorttia. Kuten yks mun ryhmäläinen sanoikin: Gotta love Scotland. Kunhan nyt ei enää mitään lunta satais niskaan...

Vikat päivät on menneet jokseenkin rentoutuneissa fiiliksissä. Ei oikeesti oo vaan jaksanu tehdä mitään, ja eiks lepopäivätkin oo ihan sallittuja ? Mulla ois puhelimen muistissa jonkinnäköinen lista aiheista, joista haluaisin kirjoittaa tänne, mut tällä hetkellä koulu vie suurimman osan ajasta ja mun aivokapasiteetista. Loppurutistus ja kohta tää on ohi ! Enää kaks viikkoa kunnon koulua (tarkottaa siis neljää päivää... Oikeestaan kolmea jos totta puhutaan). Ehkä tässä jossain vaiheessa palaan taas pohtivimmilla teksteillä kun tää. :D



41 päivää Suomeenpaluuseen. Vau. Vaikka kyllä oikeesti haikeilla fiiliksillä jätän tän Skotlannin taakseni, oon mä silti todella iloinen kotiinpaluusta. Niistä ihmisistä, jotka nään taas pitkästä aikaa, joita saa rutistaa kunnolla taas puolen vuoden jälkeen. Niin kliseeltä kun kuulostaa niin venaan kyllä yhen tietyn halausta kaikkista eniten. Ikävä on kova ! Kuitenkin se realistisuus taitaa iskeä kovemmin kuin ikinä vasten kasvoja, kun aletaan ettimään kämppää ja töitä ja tehdään kaikki liittymänavaukset sun muut taas uudestaan pitkästä aikaa. Kaiken lisäks joudun varmaan keskelle pikkuista sotkua, kun yks hemmo teki mun elämästä taas pikkasen vaikeempaa Suomen kamaralla. Oh well, liian hyvinhän se elämä rullaskin. Alotetaan siis alusta koko skeida. :D Jossain määrin myös pikkuinen jännitys valtaa mielen: Muistaakohan kukaan enää mua ? Kuinka hyvin mut otetaan taas takas piireihin ? Onkohan kaikki muuttunu siitä, kun viimeks olin Suomessa ? Jännityksensekaisin fiiliksin kohti kesää ja syksyä.



Tällä hetkellä odotellaan noita Kelan rahoja, että saatais syötäväksemme muutakin kuin nuudeleita (kiitti kamut, pelastitte just meiän loppukuun). :D Vaikka mä alkukuusta olinkin ponneikkaana sitä mieltä, että noi kengät on worth it niin... Äh who am I kidding, ne oli worth it. Mielelläni vetelen nuudeleita ja tonnikalaa nyt. Eikä ollu ees sarkasmia. Joskus joku tais mulle sanoa tyyliin, että "ei susta oikeesti saa selvää koska puhut totta ja koska oot sarkastinen, taitaa tuo sarkasmi olla sun kieli." Yep, true dat. Kiitos sinä turkulainen hemmo ja terveisiä sinne, jos enää tätä blogia luet. :D


Mitäköhän muuta tähän sitten mahduttais vielä... Jaaniin vois avautua tännekin: MarkOps on ihan paras peli ja meiän ryhmä suoriutuu loistavasti siitä (tässä kohtaa sarkasmi kukki). Oikeesti se on ihan shite peli ja meiän ryhmä alisuoriutuu siitä reippaasti. Jepajep, kuulemma paskanjauhamisella mennään. Kuten aina mun tapauksessani. :D Ope on mahtava mut tää peli raastaa hermoja. Onneks enää yhdet päätökset ja krhm niin, se ryhmäesitelmä ja raportti tuosta (voinko mä nyt jo kuolla ? Kiitos.) Kuten koko tää kevät ollaan tällä asenteella menty: No jos nyt läpi pääsee... Aye.


Tsekatkaa toi veikee ilme... Oh my. :D
Nyt taas perhana paistaa aurinko, pitäiskö villinä lähteä lenkille. Näh, Dexter houkuttelee kyllä enempi tällä hetkellä. Ja ne nuudelit.

P.s. Nää kuvat ei lopu ikinä, saatte kattella näitä nyt paremman puutteessa. Henna just täyttäny 23-wee. Ehkä jossain vaiheessa vois pyytää tota Marinaa kuvailemaan uusia kuvia. Sit kun se on taas parempivointinen.

Kuvat: Marna

You Might Also Like

0 comments

Popular Posts

Recommendation

Doing good

Ootteko te tienneet tällaisesta jyväskyläläisestä yrityksestä kuin RIVA Clothing ? Mä törmäsin tuohon Norppa-huppariin some...

Exchange blog from Scotland