Kuuleeks mua kukaan ?

19.4.15



//Tästä aiheesta laajemmin voitte lukea täältä.//

Nyt kun ollaan täällä Skotlannissa oltu jo melkein kolme kuukautta, ja kuukausi on jäljellä, on huomannu yhtä jos toistakin asiaa. Kun on saanu vähän etäisyyttä kaikesta tutusta ja turvallisesta, on jotenkin löytäny itteään yhä enemmän ja enemmän. Päässy tutkimaan itseään ja omia ajatuksiaan ja mielipiteitään. Avartanut omaa maailmaa. Etenkin tää reissu on avartanu mua, mun omaa pientä maailmaa.

Kuitenkin yks asia on mun mieltä painanut. Me ollaan kerrottu kaikki meiän kuulumiset, noin suurinpiirtein, jaettu juttuja vaikka oltais oltu vaan ja möllötetty ja katottu Dexteriä (uusin koukutuksen kohde, ai vitsit on kyllä hyvä sarja). Mut mitä ollaan saatu takaisin ? Harvemmin sitä tietenkään raportoi ihan kaikesta: kuka nyt tahtois kuulla, et ollaan koko päivä puurrettu hiki hatussa koulutehtäviä (itseasias jaettiin sekin :D) tai et ollaan vaan maattu lahnana tekemättä mitään kun ei oo vaan jaksanu ja on vituttanu kaikki? Mut oishan sitä silti kiva kuulla edes jotain, mitä Suomessa tapahtuu oikeastaan. Ei me olla kaikkitietäviä, niin just siks. Ja joo ohan näitä poikkeuksia (äiti tasaseen tahtiin lähettelee Eetun kuvia ja kertoo jotain uutisia Suomesta sekä myös oma höpsö ja Hanna Espanjasta tietysti lähettelee kuulumisia tasaisin väliajoin), mut kun tahon kuulla myös muiden kuulumisia ! Vaikka istuskelis vaan pieruverkkareissa himassa katsomassa jotain huonoa sarjaa. Ja kyllä, meitä saa ja täytyy häiritä aina kun haluaa, vaikka me jossain hilluttaisiinkin (reissussa varmaan todennäköisesti) niin aina on aikaa ystäville. Älkää ikinä edes epäilkö sitä.

Tosta vaan tulee sellainen olotila, että mut ois vaan unohdettu. Otettu, jätetty ja siirrytty toiseen. Joo, vaikka kuinka selittää että "ei pidä paikkaansa kyllä mä oon edelleen täällä", niin ei se oikeestaan hirveesti enää vakuuta. Yleensä ne pienet teot merkkaa kaikkista eniten. Ihan vaikka "hei, mitä sulle kuuluu?"-lause riittää viikon välein muistuttamaan siitä, että musta edelleen välitetään ja mut edelleen muistetaan. Nyt kuiteskin tän jälkeen joku ottaa tän kirjaimellisesti ja lähettää joka viikko mulle ton saman lainin uudelleen ja uudelleen. Pointti ei siis ollut siinä. Vaan siinä, että oikeesti on kiinnostunut ja jakaa omaa elämänsä kulkua myös tänne kaukomaille. Mitä te ihmiset edes ylipäänsä teette siellä Suomessa ? Haloo !


Tietysti niitä inside-juttuja myös kehkeytyy kaikille, ja niitä jaetaan kavereiden kesken. Kuitenkin se tunne, kun ei tajua sitä ja yrittää kysellä sen perään, eikä kukaan suostu siitä kertomaan, on pieni pisto sydämessä. En mä sillä tarkota, että tarttis ihan jokaikinen juttu jakaa (koska obviously oon outside lähes jokasessa jutussa), mut edes raottais joitakin juttuja. Kuitenkin on kyse yleensä ryhmästä. Siinä kasvaa se tunne, että jää jälkeen kaikesta eikä pääse enää mukaan mihinkään. Samoin kun joku juttu, josta on kertonu into piukassa tai avautunu jostain ikävästä ja sit joku sivuuttaa sen ja alkaa puhumaan jostain täysin muusta ja se unohdetaan. Näin käy kyllä ihan päivittäin Suomen kamarallakin ollessani, mut en osaa sanoa miks se nyt täällä häiritsee näin kovasti. Ei se ennen oo mua hetkauttanu, vaan oon vaan menny intoilemaan siitä muille. Kuten nytkin teen yleensä. Tai sitten intoilen siitä yksikseni, tai vaihtoehtoisesti mietin pään sisälläni itsekseni miettien, ettei ketään kiinnosta ja oon vaan iso taakka muiden harteilla. "Pysyisit vaan hiljaa, kun ei ketään kiinnosta sun juttus." Exactly. Ja niin mä teen ja hautaan ne itteni sisälle.

Tällä hetkellä mua ahdistaa paluu Suomeen. Oon just alkanu sopeutumaan tähän mun elämääni Skotlannissa: tutut kaupat, tutut ihmiset, tutut reitit, tutut tyypit. Yhtäkkiä mut revitään täältä pois, ja joudun aloittamaan periaatteessa koko sopeutumisprosessin alusta Suomessa: kämppäasiat, muuttopuuhat, netit, liittymät, vakuutukset... Se ahdistaa ja jopa pelottaa mua. Oon ollu ihan innoissani paluusta Suomeen, etten oo tätä sen kummemmin edes ajatellu. Tää iski mulle vasten kasvoja viime maanantaina. Tällä hetkellä mun asiat Suomessa on aika mutkallaan muutenkin, vaikken edes oo koko maassa, etten oikeen tahtois palata sinne jo niidenkään takia ja kohdata niitä.

Ehkäpä nää fiilikset tästä taas laantuu, kun ollaan lähdössä takas Suomeen. Tällä hetkellä tähän päälle vielä stressiä pukkaa niin ei oo hirveen hyvä yhdistelmä. Mut ehkä se tästä vielä iloks muuttuu jossain vaiheessa. Kolme viikkoa koulua jäljellä, yks koe, kaks raporttia, yks ryhmätyö. Loppurutistukset ja sitten lomailemaan taas.

You Might Also Like

0 comments

Popular Posts

Recommendation

Doing good

Ootteko te tienneet tällaisesta jyväskyläläisestä yrityksestä kuin RIVA Clothing ? Mä törmäsin tuohon Norppa-huppariin some...

Exchange blog from Scotland