Complaining - but why?

13.3.17



Luin taannoin erittäin mielenkiintoisen artikkelin valittamisesta. Siinä kirjoittaja oli lopettanut valittamisen viikoksi. Kirjoittaja pyrki niistä arkimarmatuksista pois, ja päätti kääntää ne positiivisiksi jutuiksi.

Jopa mielessä valittaminen lasketaan valittamiseksi: se aiheuttaa negatiivisuutta ja kaiken lisäksi lisää vielä stressiä! Olen itse toodella kova valittamaan, jota en itse ole edes huomannut kuin vasta hiljattain ystävieni huomauttaessa asiasta. Tuntui, että kaikesta sai jotakin valittamisen aihetta: harmaa sää eikä huvita siksi tehdä mitään, telkkarista ei tule mitään hyvää, tein huonoa ruokaa, bussi meni nenän edestä, pullani eivät onnistuneet heti ensimmäisellä kerralla, olen liian heikko. Olen stressannut lähestulkoon jokaikisestä asiasta tässä hiljattain, josta poikaystäväni on usein huomauttanut ja todennut stressini turhaksi. Usein se on sitä ollutkin. Kaiken lisäksi kun stressaan vatsani kautta, on ollut tukalat oltavat noin fyysisestikin.

Me suomalaiset pakkaamme usein olemaan sen sorttista kansaa, joka ei paljoa hyvistä asioista keskustele: jopa kahvipöytäkeskustelumme ovat usein pelkkää valittamista esimerkiksi huonosta pomosta tai kasaantuneista rästihommista. Usein nämä asiat yhdistävät ihmisiä, kun taas positiivisista asioista keskusteleminen olisi omituista. Valittaminen on usein myös automaattista: tavan vuoksi. Miksei tavan vuoksi voisi jakaa niitä positiivisia juttuja niiden negatiivisten asioiden sijaan?


Huomattuani, kuinka paljon oikeasti tuleekaan valitettua juurikin ystäville, olen yrittänyt sitä tietoisesti vähentää tilanteiden mukaan. Oli sairasta huomata, että valitan lähestulkoon jokaikisestä asiasta, myös niistä positiivisista. Sain työpaikan, mutta se ei mukamas minua miellyttänyt. Oli ihanan aurinkoinen ilma, mutta hyi mitä loskaa lumen sulaminen aiheuttikaan. Valittamalla kun ei asiat siitä parane, vaan pitää oikeesti tehdä myös jotakin niiden eteen. Jos päätä särkee ja on kipeä olo, lepää kunnolla ja ota se särkylääke. Ei se kipu valittamalla lähde!

Olen jo pidemmän aikaa valittanut asioista ja mollannut itseäni etenkin oman pääkoppani sisällä, joka on tehnyt erittäin pahaa oloa itselleni. En mukamas ole tarpeeksi hyvä, kun en saa oman alan hommia. Tai että olen hirveä epäonnistuja, kun en ole tehnyt asioita loppuun asti kunnialla kuten ennen. Tai etten ylipäänsä pysty mihinkään, kun ahdistaa ihan kaikki. Tämä kaikki valittaminen vain pahentaa jo olemassa olevaa masennusta, ja lisää bensaa liekkeihin. Itkin useita kertoja päivässä, kun oli niin paha olla. Suruja saa olla ja surettaa, mutta ne turhat valitukset tekee vain hallaa jo olemassa oleville surun aiheille.

Tämän valittamisen sijaan olen alkanut näkemään jokaisessa päivässä jotankin hyvää. Listaan usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa vihkooni vähintään viisi kivaa asiaa päivästä. Aluksi tämä oli hankalaa, mutta jo muutaman päivän päästä huomasin, että jokaisesta päivästä löytyi jotakin hyvää: naapuri avasi oven ja hymyili minulle, kaupasta löytyi just sitä mysliä mistä tykkään erityisesti, muistin vielä kaikki plu-koodit tuotteille, Terveystalolla oli aivan ihana asiakaspalvelija ilmoittautumistiskillä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta pitkästä aikaa. Tämän positiivisuuden myötä osaan olla oikeasti iloinen toisten puolesta: Ystävieni ja läheisteni suurten saavutusten puolesta, jotka he saavuttivat kovalla työllä. Vaikka mä en saa oman alan hommia, se ei aina ole minusta kiinni (vaan kovasta tasosta hakijoiden joukossa), olen alkanut viemään asioita loppuun asti kunnon draivilla pitkästä aikaa (feels good) ja huomannut sen myötä, että kyllähän mä näihin pystyn!


En mä ole epäonnistuja, mä olen tarpeeksi hyvä ja mä pystyn ihan mihin tahansa. Jahei, vaikka bussi menis nenän edestä, niin aina sieltä tulee uus tilalle (varsinkin täällä pk-seudulla)!

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

I read an article about complaining, where the writer tried to stop complaining about those pointless weekday complains for a week. Even if you complain in your mind, it affect to you much more than you think. It gives you stress as well. I've noticed that I complain a looot, which is not a great thing for me with an anxiety. Grey weather, missed a bus, bad food, too weak. I've stressed almost everything lately, without any reason. My boyfriend pointed out that to me, and I started to think why I'm like that. We Finns tend to complain about everything, but why start talking about positive things for change?

When I noticed how much I complain, I started to cut it out.It's sick to realise how much I complain about everything. Even the positive things! I've done nothing but harm to myself. You can be sad, but all the pointless complains really don't ease up your feeling. For change I've started to mark down all the positive things about every single day before I go to bed: neighbour opened the door for me, I found my favourite muesli, I remembered all the plu-codes, great customer service at Terveystalo and the sun was shining today for a long time. With this positivity I've started to be happy for others as well: I'm happy about my friends' achievements. 

I'm not a failure, I'm good enough and I can do everything I want.

You Might Also Like

0 comments

Popular Posts

Recommendation

Doing good

Ootteko te tienneet tällaisesta jyväskyläläisestä yrityksestä kuin RIVA Clothing ? Mä törmäsin tuohon Norppa-huppariin some...

Exchange blog from Scotland